KOMMENTTI, KSML Mikäli olen oikein ymmärtänyt, uskovan ihmisen elämään sisältyy myös epäilyn jaksoja. Mitä mieltä olet siitä, että Äiti Teresa tunsi saaneensa vastauksiin rukouksiinsa vain kerran ja sen vastauksen johdosta hän lähti laupeudentyöhön Intiaan. Tämänkin jälkeen hän päiväkirjojensa mukaan rukoili joka päivä, mutta koskaan Jumala ei tuntunut vastaavan. Minusta on erittäin vaarallista antaa sellaista kuvaa, että Jumala vastaa aina. Epäilyyn vaipunut ukova vaipuu entistä suurempaan epätoivoon, kun kokee myös Jumalan hänet hyljänneen ja saattaa päätyä vaikka minkälaiseen epätoivoiseen tekoon. En usko, että uskovakaan ihminen välttyy sairastumasta joskus depressioon, joka on varsin yleinen kansantauti tällä hetkellä.

Olet oikeassa, että uskovan ihmisen elämään voi liittyä epäilyksen aikoja ja lisään vielä etääntymistä Herrasta ja varsinkin pimeässä laaksossa elettyjä aikoja. Edellä kuvatut ovat ovat kaikki hiukan erilaisia.

a) Epäilys. Epäilyksiä voi tulla, mutta kun ne vie Jumalan luokse uskossa, Jumala ohjaa oikealle tielle kun on halukas odottamaan Hänen vastauksiaan. Jos tekee päätelmät omien johtopäätösten perusteella menee harhaan, mutta kuka trvaa Jumalaan pysyy tiellä. Tämä siksi, että ihminen ei voi itse tempaista itseään Taivaaseen tahi Taivaan valtakuntaan, vaan sekä uskoon tuloon että Jeesuksen seuraamiseen tarvitaan Jumalan apu. Jeesus sanoo: "ilman minua te ette voi mitään tehdä" Joh.15:5 Joskus on vain niin, että pitää odottaa Jumalaa ja syy voikin olla se, että ennnekuin Jumala vastaa, ihmisen täytyy esim. hiljentyä kuuntelemaan häntä. Oikea malli on odottaa Jumalaa, eikä tehdä epätoivoisia tekoja.

b) Luopumus. Jos ihminen luopuu Jumalasta, niin silloin ihminen avaa pahalle otetta elämäänsä. Hän valitsee pahan (Saatanan) hyvän (Jumalan) sijaan ja seuraukset ovat sen mukaiset. Tämä on eri asia kuin epäilys, jossa ihminen on etsii Jumalaa. Luopumuksen tiellä ihminen ei etsi Jumalaa, vaan matkaa selkä Jumalaan päin. Tällöin pimeys syvenee syvenemistään ja lopulta ei enää ole mahdollisuutta kääntyä takaisin. Tällä tiellä ei ole mahdollisuutta oppia tuntemaan Jumalaa.

c) Pimeässä laaksossa kuljettu aika. Tällöin Jumala tuntuu kaukaiselta ja Taivas on kuin vaskea. Rukouksiin ei tunnu tulevan vastauksia ja pahuus tuntuu ympäröivän. Tässä on kyseessä koettelemus. Jujmala ei kiusaa ketään, mutta koetteluksia sallitaan mm siksi, että ihmisen usko ja luottamus Jumalaan lisääntyisi ja ihminen näin vahvistuisi. "Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." 1.Kor.10:13 Tämän kautta ihminen ymmärtää mm sen käytännössä, että Jumala on ja auttaa riippumatta siitä miltä minusta tuntuu kun vain häneen turvaan. Usein juuri pimeässä laaksossa oppii tuntemaan Jumalaa syvemmin.

N.N., kiitos kommentistasi ja kysymyksestäsi.